Lukioaikainen ystäväni tutustutti minut aikoinaan progeen ja jazziin. En aina ymmärtänyt musiikkia, mutta silti siitä tuli usein hyvä olo. Etelä-Haagan sivukirjastossa lettasin levylaatikoita ja opin tunnistamaan Blue Note Recordsin levykannet – ne olivat paitsi kauniita myös tae laadukkaasta sisällöstä. Löysin Miles Davisin , John Coltranen , Thelonious Monkin ja monet muut. Vanhasta soulista ja jazzista tuli minulle yhden elämäni vaikeimman aikakauden taustamusiikki, johon liittyy valtavasti ahdistusta, mutta myös toivoa. Kaikki järjestyy. Kuva täältä https://en.wikipedia.org/wiki/Song_for_My_Father_(album) https://www.youtube.com/watch?v=CWeXOm49kE0 En ole ensimmäinen enkä taatusti viimeinen, joka vertaa nyt käsillä olevaa tilannetta aikaan ennen Talvisotaa. En oikeasti tiedä, miltä se aika tuntui, mutta ehkä se tuntui tältä: jännitys asuu mahassa ja painaa käsissä, uudet rajat ja säännöt ärsyttävät, mutta vaihtuvat ohjeet ja epämääräiset tiedot ärsyttävät vie...
Kirjoituksia turvapaikanhakijoista, opettamisesta, koulusta, yhteiskunnasta ja elämästä.