Turvaton odotus

Tämän blogin luonne on muuttunut. Alkuperäinen idea oli purkaa turhautumista, joka syntyi, kun näin toisten ihmisten kärsimyksen silmieni alla joka päivä. Kun nuoret jatkoivat seuraaviin kouluihin, siirtyi myös heidän kärsimyksensä pois minun silmistäni. Ei voi sanoa, että poissa silmistä, poissa mielestä, mutta jotakin sinne päin. Ahdistus väheni ja sain tilaa hengittää. Huono omatunto toki jäi vaivaamaan. Minä saan ja voin palata omaan keskiluokkaiseen elämääni , jossa minulla ei ole sen suurempaa hätää. Nuoret eivät voi paeta omaa elämäänsä. Elämä on, mitä se on ja sen kanssa on jotenkin tultava toimeen. Kävin viime perjantaina Turun Kirjamessuilla. Samaan aikaan samassa paikassa järjestettiin myös ruoka- ja levymessut. Ja kuinka ollakkaan, törmäsin myös yhteen vanhaan oppilaaseeni. Runoista pitävä poika opiskelee kokiksi. Hänen haaveissaan on oma kahvila tai ravintola ja koulutus on yksi askel kohti sitä unelmaa. Oleskelulupa auttaisi myös kummasti unelmien saavuttamisessa. Ede

Olen nyt yli vuoden ajan pyöritellyt mielessäni turvapaikanhakijoiden iänmäärityksiä ja niihin liittyviä kysymyksiä. Tässä blogissakin olen asiaa sivunnut jo monesti, mutta tämä teksti ei ole vain ottanut valmistuakseen. Sanat eivät asetu oikeille paikoilleen. (Siksi olen niitä kirjoituksen ensimmäisen julkaisun jälkeen ahkerasti siirrellyt.) Ikä ja sen vaikutukset turvapaikkaprosessiin ovat niin sekava narukerä, että en oikein tiedä mistä sitä pitäisi lähteä kerimään. Kysymyksiä on hurjasti ja ne linkittyvät toisiinsa niin, että langanpää katoaa jatkuvasti näkyvistä. Lisäksi aihe herättää monenlaisia tunteita, joita on vaikea jäsentää. Vuosi sitten tilannehan oli se, että monet minun oppilaistani joutuivat ikätesteihin. Ikätesti voidaan määrätä, jos haastattelijan mielestä hakijan ulkonäkö ja kertomus antavat ymmärtää, että henkilön ikä on jotakin muuta kuin hän sanoo. Jos hakija kieltäytyy testistä, häntä kohdellaan täysi-ikäisenä. Jos testattu todetaan täysi-ikäiseksi, hän voi k