Olen nyt yli vuoden ajan pyöritellyt mielessäni turvapaikanhakijoiden iänmäärityksiä ja niihin liittyviä kysymyksiä. Tässä blogissakin olen asiaa sivunnut jo monesti, mutta tämä teksti ei ole vain ottanut valmistuakseen. Sanat eivät asetu oikeille paikoilleen. (Siksi olen niitä kirjoituksen ensimmäisen julkaisun jälkeen ahkerasti siirrellyt.) Ikä ja sen vaikutukset turvapaikkaprosessiin ovat niin sekava narukerä, että en oikein tiedä mistä sitä pitäisi lähteä kerimään. Kysymyksiä on hurjasti ja ne linkittyvät toisiinsa niin, että langanpää katoaa jatkuvasti näkyvistä. Lisäksi aihe herättää monenlaisia tunteita, joita on vaikea jäsentää.
Vuosi sitten tilannehan oli se, että monet minun oppilaistani joutuivat ikätesteihin. Ikätesti voidaan määrätä, jos haastattelijan mielestä hakijan ulkonäkö ja kertomus antavat ymmärtää, että henkilön ikä on jotakin muuta kuin hän sanoo. Jos hakija kieltäytyy testistä, häntä kohdellaan täysi-ikäisenä. Jos testattu todetaan täysi-ikäiseksi, hän voi kiistää tuloksen, mutta sillä ei ole käytännössä merkitystä. Jos henkilö haluaa, hän voi hankkia uuden tutkimuksen omalla rahalla. Testaus on kallista. Siinä oli perusfaktat. Mutta sitten niitä kysymyksiä.
1. Iänmääritys ja sen luotettavuus
Tiistaina 13.6.2017 Helsingin Sanomien sivulla A12 oli Susanna Reinbothin kirjoittama juttu "Maahanmuuttovirasto sai tukun huomautuksia". Jutussa käsiteltiin oikeusasiamies Petri Jääskeläisen antamia huomautuksia liittyen liian pitkiin turvapaikkahakemusten käsittelyaikoihin. Sivujuonteena jutussa puhuttiin turvapaikanhakijoiden iänmäärityksestä ja sen vaikutuksesta turvapaikanhakuprosessiin.
Iänmääritys Suomessa tehdään ottamalla röntgenkuva ihmisen hammas- ja ranneluista. Viisaudenhampaiden kehitys ja käden luiden "kypsyminen" tapahtuvat ihmisillä suhteellisen samanaikaisesti. Vertaamalla röntgenkuvissa näkyviä rakenteita vertailuaineistoon, yritetään selvittää, onko ihminen yli vai alle 18-vuotias. Vertailuaineisto on käsittääkseni (kertokaa ihmeessä, jos teillä on parempaa tietoa) kerätty 1950 ja -60 – luvuilla länsieurooppalaisten ja amerikkalaisten nuorten miesten röntgenkuvista.
Yhdessä Reinbothin referoimassa ja pyyhkeitä saaneessa tapauksessa hakijan ikää oli vaihdeltu papereissa edestakaisin:
Arvostettu oikeushammaslääkäri Helena Ranta on todennut iänmäärityksen olevan erityisen vaikeaa, kun on kyse juuri täysi-ikäistyneistä tai ikäistyvistä nuorista. (Ks. esim. Lääkärilehti 17.12.2009) Reinbothin referoiman tapauksen ja minun tietämieni tapausten perusteella voidaan vetää jo se johtopäätös, että iänmääritykset menevät helposti vikaan. Joskus ne täsmentävät ikää sen verran, että sillä ei ole lopputuloksen kannalta väliä tai tulos on jotakin muuta kuin mitä kukaan on odottanut, mukaan lukien turvapaikanhakija itse.
2. Entä jos oikeaa ikää ei tiedetä eikä saada koskaan tietääkään?
Esimerkiksi Iranista, Afganistanistansa ja niiltä suunnilta tulevien ajanlasku perustuu islamilaiselle kuukalenterille. Meidän kalenterimme päivä 20.6.2017 on persialaisen kalenterin mukaan 30.3.1396. Se aiheuttaa hankaluuksia etenkin luku- ja kirjoitustaidottomien joukossa. Näiden vanhemmatkin ovat yleensä luku- ja kirjoitustaidottomia, jolloin kaikki perustuu muistiin ja erilaiseen ajanlaskuun. Vähintään päivämäärät menevät tällöin varmasti sekaisin.
Minun tuntemistani nuorista yksi "17-vuotias" epäili olevansa oikeasti ehkä noin 22-vuotias. Toisaalta toinen "17-vuotias" tuli iänmäärityksestä takaisin 15-vuotiaana ja kolmas, joka oli ilmoittanut iäkseen kahta kuukautta vajaa 18 vuotta, tuli takaisin iänmäärityksestä 19-vuotiaana. Toisin sanoen hakijan ikä on hyvin suurella todennäköisyydellä papereissa jotakin muuta kuin se todellisuudessa on. Joskus syynä on valhe, toisinaan tietämättömyys. Kuinka suuret heitot ovat ok? Vai ovatko ne ok?
3. Lasten asema
Lapsia ja nuoria tulee suojella erityisesti. Se, miten yhteiskunta heitä kohtelee, on mielestäni yhteiskunnan moraalin mitta. Suomi on onnistunut huolehtimaan lapsistaan monessa mielessä varsin hyvin, vaikka korjattavaa toki riittää. Kansainvälisesti Suomi on meritoitunut lastenoikeuksien puolustaja. Tai ainakin ennen alkusyksyä oli.
Me olemme sitoutuneet kansainvälisiin (hyviin) sopimuksiin, joiden tarkoitus on suojella lasta. Lasten oikeudet Suomessa eivät ole varattu vain oman maan kansalaisille vaan esimerkiksi oppivelvollisuus koskee kaikkia Suomessa asuvia oppivelvollisuusikäisiä; turvapaikanhakijoita, vanhempien työn perässä Suomeen muuttaneita ja paperittomiakin.
Turvapaikka myönnetään tai jätetään myöntämättä yksilöllisen suojelun tarpeen mukaan. Ala- tai täysi-ikäisyys ei ole peruste saada suojelua tai olla saamatta suojelua. Iän tulisi olla vain yksi osa kokonaisharkintaa. Alaikäinen turvapaikanhakija saa kuitenkin turvapaikan täysi-ikäistä helpommin. Tästä taas seuraa se, että on turvapaikanhakijan edun mukaista tulla kohdelluksi alaikäisenä. Tällöin osa nuorista hakijoista valehtelee ikänsä täysin tieten. Toisaalta mukana on sellaisiakin, joilla ei ole tarkkaa käsitystä omasta iästään, joten arvio on joka tapauksessa sinne päin. Todellinen ikä voi olla esim. 18 ja puoli vuotta eikä 17 ja puoli, niin kuin he sanovat.
On mielestäni täysin itsestään selvää, että alaikäisen tulee saada vahvempaa suojelua kuin täysi-ikäisen. Toisaalta nuori mies on aina konfliktitilanteessa suuressa vaarassa. Kriiseissä ja sodissa suurimmat kärsijäryhmät ovat lapset, naiset ja vanhukset, mutta summittaista raakaa väkivaltaa kokevat todennäköisimmin työikäiset miehet. Nuorta miestä kohdellaan usein potentiaalisena uhkana, joka tulee joko rekrytoida omien joukkoon tai tappaa vihollisena. Joissakin tilanteissa he siis ovat suuremmassa vaarassa kuin muut. Vuosi sinne tänne voi tuoda yksilölle mahdollisuuden turvalliseen loppuelämään tai palautuksen kotimaahan. Kuka siis ansaitsee suojelua? Miten taataan se, että lapset saavat tarvitsemansa erityissuojelun, mutta nuoret miehet eivät joudu sukupuolensa takia muiden kanssa eri asemaan?
4. Etiikka?
Ja sitten se moraalinen kysymys: jos yksikin lapsi tulee kohdelluksi aikuisena, se on väärin. Jos yksikin aikuinen tulee kohdelluksi lapsena, se on väärin. Toisaalta me tiedämme, että näitä vääryyksiä tapahtuu riippumatta siitä, kuinka tarkkoja me olemme. Jos ainoa käytettävä keino iänmäärittämiseksi on epäluotettava tai vähintäänkin epätarkka, mitä perusteita sen käyttämiseen on? Tai kuten Helena Ranta sen Lääkärilehden artikkelissa sanoi:
Joten...
Ikä halutaan määrittää, koska se sanelee yksilön oikeudet ja velvollisuudet. Iän määrittämiseen käytetään olemassa olevia testejä, koska muutakaan ei ole tarjolla. Testit ovat kuitenkin lähinnä suuntaa antavia. Silti, johonkinhan se raja on vedettävä. Meidän pitää pyrkiä siihen, että lapset ja nuoret saavat lasten ja nuorten kohtelun, mutta myös siihen, että aikuiset eivät tule kohdelluksi lapsina. Se on paitsi suomalaisen yhteiskunnan etu, myös ihmisten itsensä etu.
Minä mietin kuitenkin, että kuinka suuri painoarvo ikätesteille annetaan ja kuinka suuri painoarvo niille tulisi antaa? Käyttääkö Migri ikää apuna ja keppihevosena tilanteissa, joissa kokonaisarviointi on vaikea tehdä? Mikä on hakijan oikeusturva tällaisessa tilanteessa? Pitäisikö turvapaikanhakuprosessia muuttaa niin, että ikä ei olisi ihan niin merkittävässä asemassa?
Edellisessä kirjoituksessa pohdin Smedsin Tuntematonta sotilasta ja Lammion onnistunutta valheenpaljastusta. Samaa voisi miettiä tässäkin. Lammio sai Honkajoen kiinni yrityksestä luistaa vastuusta. Valhetta paljastaessaan Lammio kuitenkin luopui lopustakin empatiakyvystään ja muuttui sadistiksi. Oliko valhe niin suuri tai merkityksellinen koko sodan kannalta, että sen takia kannatti luopua inhimillisyyden rippeistä? Jos me löytäisimme osan ikänsä valehtelijoista ja antaisimme heille pikaiset lähtöpassit, mutta samalla ajaisimme maasta ihmisiä väärin perustein tai virheellisesti, kannattaako se? Menetämmekö me yhteisönä jotakin perustavanlaatuista, Suomelle tärkeää? Menettääkö joku henkensä sen seurauksena, että periaatteessa noudatamme sääntöjä?
Entä kuka suojelisi nuoria miehiä?
Vuosi sitten tilannehan oli se, että monet minun oppilaistani joutuivat ikätesteihin. Ikätesti voidaan määrätä, jos haastattelijan mielestä hakijan ulkonäkö ja kertomus antavat ymmärtää, että henkilön ikä on jotakin muuta kuin hän sanoo. Jos hakija kieltäytyy testistä, häntä kohdellaan täysi-ikäisenä. Jos testattu todetaan täysi-ikäiseksi, hän voi kiistää tuloksen, mutta sillä ei ole käytännössä merkitystä. Jos henkilö haluaa, hän voi hankkia uuden tutkimuksen omalla rahalla. Testaus on kallista. Siinä oli perusfaktat. Mutta sitten niitä kysymyksiä.
1. Iänmääritys ja sen luotettavuus
Tiistaina 13.6.2017 Helsingin Sanomien sivulla A12 oli Susanna Reinbothin kirjoittama juttu "Maahanmuuttovirasto sai tukun huomautuksia". Jutussa käsiteltiin oikeusasiamies Petri Jääskeläisen antamia huomautuksia liittyen liian pitkiin turvapaikkahakemusten käsittelyaikoihin. Sivujuonteena jutussa puhuttiin turvapaikanhakijoiden iänmäärityksestä ja sen vaikutuksesta turvapaikanhakuprosessiin.
Iänmääritys Suomessa tehdään ottamalla röntgenkuva ihmisen hammas- ja ranneluista. Viisaudenhampaiden kehitys ja käden luiden "kypsyminen" tapahtuvat ihmisillä suhteellisen samanaikaisesti. Vertaamalla röntgenkuvissa näkyviä rakenteita vertailuaineistoon, yritetään selvittää, onko ihminen yli vai alle 18-vuotias. Vertailuaineisto on käsittääkseni (kertokaa ihmeessä, jos teillä on parempaa tietoa) kerätty 1950 ja -60 – luvuilla länsieurooppalaisten ja amerikkalaisten nuorten miesten röntgenkuvista.
Yhdessä Reinbothin referoimassa ja pyyhkeitä saaneessa tapauksessa hakijan ikää oli vaihdeltu papereissa edestakaisin:
"Ensimmäisessä tapauksessa Migri oli lähettänyt turvapaikanhakijan oikeuslääketieteelliseen iänmääritykseen, koska se ei uskonut, että afganistanilainen hakija olisi alaikäinen. Tutkimuksen jälkeen Migri olikin rekisteröinyt hakijan täysi-ikäiseksi. Myöhemmin hänet kuitenkin todettiin alaikäiseksi, kun Rajavartiolaitos vahvisti hänen henkilötodistuksensa aidoksi." (HS 13.6.2017)
Arvostettu oikeushammaslääkäri Helena Ranta on todennut iänmäärityksen olevan erityisen vaikeaa, kun on kyse juuri täysi-ikäistyneistä tai ikäistyvistä nuorista. (Ks. esim. Lääkärilehti 17.12.2009) Reinbothin referoiman tapauksen ja minun tietämieni tapausten perusteella voidaan vetää jo se johtopäätös, että iänmääritykset menevät helposti vikaan. Joskus ne täsmentävät ikää sen verran, että sillä ei ole lopputuloksen kannalta väliä tai tulos on jotakin muuta kuin mitä kukaan on odottanut, mukaan lukien turvapaikanhakija itse.
2. Entä jos oikeaa ikää ei tiedetä eikä saada koskaan tietääkään?
Esimerkiksi Iranista, Afganistanistansa ja niiltä suunnilta tulevien ajanlasku perustuu islamilaiselle kuukalenterille. Meidän kalenterimme päivä 20.6.2017 on persialaisen kalenterin mukaan 30.3.1396. Se aiheuttaa hankaluuksia etenkin luku- ja kirjoitustaidottomien joukossa. Näiden vanhemmatkin ovat yleensä luku- ja kirjoitustaidottomia, jolloin kaikki perustuu muistiin ja erilaiseen ajanlaskuun. Vähintään päivämäärät menevät tällöin varmasti sekaisin.
Minun tuntemistani nuorista yksi "17-vuotias" epäili olevansa oikeasti ehkä noin 22-vuotias. Toisaalta toinen "17-vuotias" tuli iänmäärityksestä takaisin 15-vuotiaana ja kolmas, joka oli ilmoittanut iäkseen kahta kuukautta vajaa 18 vuotta, tuli takaisin iänmäärityksestä 19-vuotiaana. Toisin sanoen hakijan ikä on hyvin suurella todennäköisyydellä papereissa jotakin muuta kuin se todellisuudessa on. Joskus syynä on valhe, toisinaan tietämättömyys. Kuinka suuret heitot ovat ok? Vai ovatko ne ok?
3. Lasten asema
Lapsia ja nuoria tulee suojella erityisesti. Se, miten yhteiskunta heitä kohtelee, on mielestäni yhteiskunnan moraalin mitta. Suomi on onnistunut huolehtimaan lapsistaan monessa mielessä varsin hyvin, vaikka korjattavaa toki riittää. Kansainvälisesti Suomi on meritoitunut lastenoikeuksien puolustaja. Tai ainakin ennen alkusyksyä oli.
Me olemme sitoutuneet kansainvälisiin (hyviin) sopimuksiin, joiden tarkoitus on suojella lasta. Lasten oikeudet Suomessa eivät ole varattu vain oman maan kansalaisille vaan esimerkiksi oppivelvollisuus koskee kaikkia Suomessa asuvia oppivelvollisuusikäisiä; turvapaikanhakijoita, vanhempien työn perässä Suomeen muuttaneita ja paperittomiakin.
Turvapaikka myönnetään tai jätetään myöntämättä yksilöllisen suojelun tarpeen mukaan. Ala- tai täysi-ikäisyys ei ole peruste saada suojelua tai olla saamatta suojelua. Iän tulisi olla vain yksi osa kokonaisharkintaa. Alaikäinen turvapaikanhakija saa kuitenkin turvapaikan täysi-ikäistä helpommin. Tästä taas seuraa se, että on turvapaikanhakijan edun mukaista tulla kohdelluksi alaikäisenä. Tällöin osa nuorista hakijoista valehtelee ikänsä täysin tieten. Toisaalta mukana on sellaisiakin, joilla ei ole tarkkaa käsitystä omasta iästään, joten arvio on joka tapauksessa sinne päin. Todellinen ikä voi olla esim. 18 ja puoli vuotta eikä 17 ja puoli, niin kuin he sanovat.
On mielestäni täysin itsestään selvää, että alaikäisen tulee saada vahvempaa suojelua kuin täysi-ikäisen. Toisaalta nuori mies on aina konfliktitilanteessa suuressa vaarassa. Kriiseissä ja sodissa suurimmat kärsijäryhmät ovat lapset, naiset ja vanhukset, mutta summittaista raakaa väkivaltaa kokevat todennäköisimmin työikäiset miehet. Nuorta miestä kohdellaan usein potentiaalisena uhkana, joka tulee joko rekrytoida omien joukkoon tai tappaa vihollisena. Joissakin tilanteissa he siis ovat suuremmassa vaarassa kuin muut. Vuosi sinne tänne voi tuoda yksilölle mahdollisuuden turvalliseen loppuelämään tai palautuksen kotimaahan. Kuka siis ansaitsee suojelua? Miten taataan se, että lapset saavat tarvitsemansa erityissuojelun, mutta nuoret miehet eivät joudu sukupuolensa takia muiden kanssa eri asemaan?
4. Etiikka?
Ja sitten se moraalinen kysymys: jos yksikin lapsi tulee kohdelluksi aikuisena, se on väärin. Jos yksikin aikuinen tulee kohdelluksi lapsena, se on väärin. Toisaalta me tiedämme, että näitä vääryyksiä tapahtuu riippumatta siitä, kuinka tarkkoja me olemme. Jos ainoa käytettävä keino iänmäärittämiseksi on epäluotettava tai vähintäänkin epätarkka, mitä perusteita sen käyttämiseen on? Tai kuten Helena Ranta sen Lääkärilehden artikkelissa sanoi:
"Oikeuslääketieteellinen ikätutkimus ei ole eksaktia, ehdottomia totuuksia ei ole. Asiantuntija-asemaa pitää osata käyttää oikein. Ikätutkimukset ovat ihmisoikeuskysymys, niissä määritellään esimerkiksi lapsen oikeus kasvaa oikeassa ihmis- ja ikäryhmässä." (Lääkärilehti 17.12.2009)
Joten...
Ikä halutaan määrittää, koska se sanelee yksilön oikeudet ja velvollisuudet. Iän määrittämiseen käytetään olemassa olevia testejä, koska muutakaan ei ole tarjolla. Testit ovat kuitenkin lähinnä suuntaa antavia. Silti, johonkinhan se raja on vedettävä. Meidän pitää pyrkiä siihen, että lapset ja nuoret saavat lasten ja nuorten kohtelun, mutta myös siihen, että aikuiset eivät tule kohdelluksi lapsina. Se on paitsi suomalaisen yhteiskunnan etu, myös ihmisten itsensä etu.
Minä mietin kuitenkin, että kuinka suuri painoarvo ikätesteille annetaan ja kuinka suuri painoarvo niille tulisi antaa? Käyttääkö Migri ikää apuna ja keppihevosena tilanteissa, joissa kokonaisarviointi on vaikea tehdä? Mikä on hakijan oikeusturva tällaisessa tilanteessa? Pitäisikö turvapaikanhakuprosessia muuttaa niin, että ikä ei olisi ihan niin merkittävässä asemassa?
Edellisessä kirjoituksessa pohdin Smedsin Tuntematonta sotilasta ja Lammion onnistunutta valheenpaljastusta. Samaa voisi miettiä tässäkin. Lammio sai Honkajoen kiinni yrityksestä luistaa vastuusta. Valhetta paljastaessaan Lammio kuitenkin luopui lopustakin empatiakyvystään ja muuttui sadistiksi. Oliko valhe niin suuri tai merkityksellinen koko sodan kannalta, että sen takia kannatti luopua inhimillisyyden rippeistä? Jos me löytäisimme osan ikänsä valehtelijoista ja antaisimme heille pikaiset lähtöpassit, mutta samalla ajaisimme maasta ihmisiä väärin perustein tai virheellisesti, kannattaako se? Menetämmekö me yhteisönä jotakin perustavanlaatuista, Suomelle tärkeää? Menettääkö joku henkensä sen seurauksena, että periaatteessa noudatamme sääntöjä?
Entä kuka suojelisi nuoria miehiä?
Kolme päivää myöhemmin: jälkikirjoitus
Tämän tekstin kasaaminen on ollut vaikeaa ja koko ajan tulee mieleen lisätä asioita. Niin kuin nyt vaikka tilastoja. Ikätestaus on aika marginaalinen ilmiö. Itseasiassa yksintulleet alaikäiset ovat kokonaisuudessaan marginaalinen ilmiö. Suomeen tuli vuonna 2015 melkein 33000 turvapaikanhakijaa, joista noin 3000 ilman perhettä tullutta ilmoitti olevansa alaikäisiä. Kaiken kaikkiaan alaikäisiä tulijoista oli 8500. Toisin sanoen 75 % hakijoista kertoi olevansa aikuisia. Suhteessa siihen, kuinka vähän alaikäiseksi ilmoittautuneita on ollut, ovat he saaneet mediassa kohtuuttomasti huomiota. Se, että minäkin tartun asiaan, johtuu siitä, että olen tehnyt heidän kanssaan töitä.
Linkkejä:
Linkkejä:
Migrin lehdistötiedote 6/2016: Vain osan ikä testataan: valtaosa alaikäisenä turvapaikkaa hakevista on alaikäisiä.
Yksintulleet alaikäiset 1.1.2015-31.12.2015:
www.migri.fi/download/64992_Tp-hakijat_alaikaiset_2015.pdf?a8babf03d480d488
BBC kirjoittaa samasta aiheesta:
http://www.bbc.com/news/uk-37687916
Hammaslääkäri-lehti kirjoitti aiheesta 11/2017:
http://www.hammaslaakarilehti.fi/fi/tiede/oikeuslaaketieteelliset-tutkimukset-turvapaikanhakijoiden-ian-selvittamiseksi-suomessa
BBC kirjoittaa samasta aiheesta:
http://www.bbc.com/news/uk-37687916
Hammaslääkäri-lehti kirjoitti aiheesta 11/2017:
http://www.hammaslaakarilehti.fi/fi/tiede/oikeuslaaketieteelliset-tutkimukset-turvapaikanhakijoiden-ian-selvittamiseksi-suomessa
Itselläni harmittaa kuinka usein ihmisten puheissa ja valtamedian uutisioinnissa unohdetaan juuri ne, jotka ovat oikeasti Suomen papereissa lukevaa ikää nuorempia. Niitä riittää.
VastaaPoistaToinen asia mikä ikäasiassa itseäni sieppaa on se, kuinka yksilön ikää riepotellaan välillä moneenkiin kertaan. Ensin täysi-ikäistetään ja kohta oletkin taas alaikäinen tai päinvastoin. Jokaisella kerralla myös asuinolot ja työntekijät vaihtuvat.
Sepä se. Suomessa on hyvää se, että tämä maa on aika pitkälti sääntöyhteiskunta, jossa kaikilla on aikalailla samat säännöt. Sääntöjen noudattamista tarkkaillaan byrokratian keinoin. Siitä sitten seuraa tulee näitä kafkalaisia tilanteita, joissa mennään paperi eikä ihminen edellä.
Poista