Millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat?

Luonto antoi parastaan hiihtolomalaisten riemuksi. Tähän asti talvi on tarjonnut turkulaista pahintaan: välillä paistaa, sitten sulaa ja hiukan jäätyy. Riitettä, jäätä, liukasta. Perkele. Ja nyt: viikon verran lunta, pakkasta, aurinkoa. Kaunein mahdollinen helmikuinen talvi. Minä nautin kyllä, mutta tasaisin väliajoin mieleni täyttyi maanantailla, loman lopulla ja päivällä, jolloin liikkuminen voisi olla vaikeaa. Tarkoitus oli lähteä oppilaiden kanssa ihmettelemään keväistä luontoa ja sen sijaan, että olisin ollut innoissani näyttämässä suomalaista luontoa, pelkäsin liukasta ja liikkumisen vaikeutta ja kaiken tämän myöntämistä.

Samaisena maanantaina oli myös erään valintakokeen ensimmäinen osa. Aineistoesseen aineistoina oli Kasvatus & Aika -lehdessä julkaistu "Opettajien puheessa rakentuvat kielellisen ja kulttuurisen eronteon diskurssit". (Hornborg, A., Kyttälä, M., Laiho, A., & Sinkkonen, H.-M. (2022). Kasvatus & Aika, 16(2), 5–25. https://doi.org/10.33350/ka.102595).

Kokeessa piti pohtia sitä, että miksi kirjoittajat ensinnäkään pitivät omaa tutkimustaan tärkeänä (oikeasti!) ja toisekseen sitä, minkälaisten käytäntöjen avulla oppilaiden yhdenvertainen kohtelu toteutuisi koulussa em. artikkelin valossa. Aineisto käsitteli siis sitä, miten opettajat puhuvat maahan muuttaneista oppilaistaan.

Lomalla tapasin myös ystäväni, joka käyttää pyörätuolia liikkumiseen. Hän on aktivoitunut politiikassa ja tukee kevään vaaleissa nuorta, joka liikkuu niin ikää pyörätuolilla ja haluaa Eduskuntaan. Eduskuntaan, jonka peruskorjaus valmistui vuonna 2017 ja, jonka puhujanpönttöön ei pyörätuolilla pääse. 

Miten mikään näistä nyt sitten liittyy mihinkään?
Kulunut lukuvuosi on ollut minulle taas aika raskas. Olen miettinyt monia asioita, mutta en vähiten sitä, miten paljon energiaa minulla kuluukaan kaikenlaiseen stressaavaan metatyöhön. Onko liukasta? Onko vierailupaikassa portaita? Voinko viedä ryhmän tuonne tai tänne? Kelpaanko? Näkyykö vammaisuuteni ja kuinka paljon? Mitä sillä on väliä, jos näkyykin? Olen miettinyt miten koulua käyneet nuoret ja hyvin pidetyt oppilaani löytävät paikkansa perusopetuksen valmistavan opetuksen perinteiden lomasta - he eivät vastaa sitä, mikä on tähän mennessä ollut maahan muuttaneen nuoren stereotypia; vähän koulutettu, osaton, köyhä. 

Maanantaisen valintakokeen artikkelissa erilaisuus määritellään sosiaaliseksi konstruktioksi, joka syntyy suhteessa siihen, mikä lasketaan normaaliksi. Artikkelin lopputulema oli se, että opettajat puhuivat oppilaistaan monin tavoin, mutta aina he määrittelivät maahan muuttaneet oppilaat suhteessa "normaaliin suomalaiseen" - usein itseensä. Klassisesti marginaalin määrittelemällä massa määrittää itse itsensä normaaliksi. 

Maahan muuttaneen pitää opetella se, miten täällä käyttäydytään, miten matkustetaan bussilla, ketä tervehditään ja miten, otetaanko kouluun eväät, koska opettajalle ilmoitetaan poissaolosta ja miten ihmeessä täällä tulisi käyttää haarukkaa ja veistä. Maahan muuttanut joutuu jatkuvasti konfliktiin normaalin kanssa. Etkö tiedä, etkö osaa, etkö ymmärrä? Vammainen ylittää normaaliuden rajat kynnys kerrallaan. Tarvitsetko apua, nostan sinua, etkö osaa, etkö ymmärrä? Huoneen ainoa ruskea ihminen on huutomerkki valkeampien joukossa, Eduskunnan ainoa vammainen saa puhua omalta paikaltaan, kun ei pönttöönkään pääse. 

Elämä maahan muuttaneena ja vammaisena on hämmentävän samankaltaisella tavalla raskasta. Jos eroat riittävästi valtaväestöstä, joudut koko ajan asemoimaan itseäsi suhteessa muihin ja sietämään sen, että määrittelet toisten normaaliuden omalla erilaisuudellasi. 

Entäpä, jos ei tarvitsisi? Entäpä, jos suomalaisuus olisi niin lavea käsite, että et joutuisi edustamaan omaa synnyinmaatasi aina, kun valitset väärän aterimen tai laitat vahingossa mansikkahilloa hernekeittoon? Entäpä, jos normaalius sisältäisi sen, että eri tavoin liikkuvat ihmiset voisivat olettaa pääsevänsä niin Eduskunnan puhujanpönttöön? Entäpä, jos olisin saanut pohtia lomaviikon jotain aivan muuta kuin potentiaalisesti vaikeaa säätä? Entäpä, jos inkluusiota ei vastustettaisi, koska epänormaali tulee ja sotkee normaalien koulupolun? Entäpä, jos opettajat eivät määrittelisi normaalia suhteessa itseensä? Entäpä, jos normaali opettaja ei olisi valkoinen vammaton nainen? Entäpä, jos erottuminen ei olisi häpeä ja merkki marginaalipaikasta muiden marginaaliin painettujen joukossa?

Ja mitäpä jos, YLE ei tekisi koulukonetta, jonka otsikko on:

Kone näyttää, millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat

Kone tehtiin, jotta voimme näyttää ja konkretisoida suomalaisten peruskoulujen eriytymistä ja seikkoja, jotka vaikuttavat lasten oppimiseen