Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Äiti ja siskot tulivat tyttöä vastaan, koska tyttö oli ensimmäistä viikkoa koulussa. Kävelymatka vastaanottokeskuksesta koululle on pitkähkö ja keli oli kurja. Matka oli ilmeisesti kestänyt odotettua kauemmin ja perhe saapui perille liian myöhään. Puutteellisella elekielen ja yksittäisen sanojen yhdistelmällä olin luullut ymmärtäneeni, että tytön olisi tarkoitus kävellä yksin kotiin. Pakkasessa. Hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Olin säälinyt tyttöä ja antanut kertalipun ja lähettänyt samassa vastaanottokeskuksessa asuvien luokkatovereiden mukana takaisin keskukseen.

Nyt luokan edessä käytävällä istui väsynyt nainen. Hän haisi siltä, miltä ihmiset talvisessa bussissa haisevat; kerran kastuneilta ulkovaatteilta, vettyneeltä villalta ja pikkuisen hieltä. Lattialla istuvan naisen silmät ovat täynnä huolta. Piinaavan varttitunnin ja lukuisten eri suuntiin soitettujen puheluiden jälkeen saamme tiedon, että tyttö on turvassa. Äiti kiittelee minua ylitsevuotavasti ja pyytelee anteeksi. Perhe palaa takaisin märkään turkulaiseen talveen ja minä huokaan helpotuksesta. Kukaan ei ole lopullisesti kadonnut.



Tulkin avulla pidetyssä palaverissa pienempi sisarus laskee kahteenkymmeneen suomeksi. Hän on vasta kolme, joten suoritus on hyvä. Lapsi on toppavaatteissa sisällä, mutta ei kitise kuumuutta, ei häiritse eikä vaadi. Saamme keskustella rauhassa.

Minalla on koulussa vaikeaa. Hän suuttuu helposti ja suuttuessaan hän saattaa lyödä toisia. Tyttö ei kunnioita koulun aikuisia vaan väittää vastaan. Hän on sellainen, jota voisi sanoa omaehtoiseksi, kun oikeasti tarkoittaa huonosti käyttäytyvää lasta. Äiti toteaa Minan olleen aina villi ja vauhdikas. Hän epäilee, että suurin osa kurittomuudesta johtuu toisesta samassa luokassa opiskelevasta tytöstä, joka kuulemma kiusaa ja häiritsee. Nyt Mina palluuttaa pikkusiskoa, joka kihertää iloisena tämän sylissä.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.

Sillä heillä on omat ajatuksensa.

Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.

Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa,

minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.

Perheen lähtömaassa leskinainen lapsineen oli ollut mahdottoman edessä. Äiti teki valintansa, keräsi lapsensa ja vähäisen omaisuutensa ja lähti sinne minne heiltä päin lähdetään. Seurue, jossa matkusti teini-ikäisen tytön lisäksi kaksi alle kymmenvuotiasta eteni hitaasti eikä reitti ollut suora. Monet olivat saapuneet Eurooppaan kaksi vuotta aiemmin, joten vastaanottokeskuksesta löytyi paljon tulkkeja tuoreille tulijoille. Ikävä kyllä, monet vastatulleita auttaneista kertoivat, että turva voi olla lyhytaikainen. Negatiivisia päätöksiä annetaan jatkuvasti.

Äiti yrittää pitää perhettä kasassa sen minkä voi. Herätyskello soi aamulla kello 5 ja kaikki rukoilevat. Mina saa mennä vielä hetkeksi nukkumaan ennen koulun alkua. Päivällä koulun takia väliin jäävät rukoukset tyttö hoitaa kotiuduttaan. Äiti on nipistänyt vastaanottorahasta ja ostanut tytölle kuukausilipun, jotta tämän ei tarvitse kävellä kolmea kilometriä suuntaansa. Yhtenä aamuna Mina ilmestyy kouluun ilman hijabia. Hän ei kerro miksi hän on päättänyt ottaa huivin pois.

Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta

älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.

Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.

Palaveeraamme jälleen. Tytöllä menee periaatteessa hyvin koulussa. Hän osaa jo lukea ja vähän kirjoittaakin vaikka vokaalit menevät vielä helposti sekaisin. Eteneminen on vauhdikasta. Matematiikkakin maistuu, vaikka kotimaassa se on ollut koko ajan vaikeaa. Käyttäytyminen on kuitenkin edelleen ongelma. Tyttö on uhmakas, sekoittaa tarkoituksella luokan sosiaalisia kuvioita ja usuttaa muita oppilaita riitoihin. Hän häiritsee ja häiriköi. Äiti on kuullut, että se "toinen tyttö" on kiusannut taas paljon. Kun kerron, miten tyttö kohtelee opettajia, äiti kalpenee. "Tämä on todella paha asia. Ei toistu", nainen ilmoittaa suu tiukkana viivana. Tyttöä itkettää. Sovimme äidin kanssa, että laitan reissuvihkoon jokaisen päivän kohdalle surullisen tai iloisen naaman kertomaan, miten päivä on sujunut. Nyt kotona ainakin tiedetään, miten koulussa sujuu. Tapaamisen lopuksi äiti näyttää innoissaan minulle puhelimeensa ladattua lukemisen ja kirjoittamisen harjoitteluun tarkoitettua ohjelmaa. Sen avulla hän opettelee aakkosia. Elämänsä ensimmäisiä.

Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla

ja Hän taivuttaa teidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.

Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.

Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,

Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.

Mina tulee kouluun. Päivä sujuu kohtuullisesti, kunnes pettymys pelissä murtaa tytön täysin. Tavarat lentävät, sanat sinkoilevat, lapsen silmät kiiluvat tummina ja täynnä kyyneleitä. Kukaan muukaan ei opiskele vaan koko ryhmä seuraa tytön pahaa oloa. Lapsi lähtee luokasta ovet paukkuen ja tulee vasta pakotettuna takaisin. Mistään ei tule mitään.

Muut lähtevät kotiin, mutta minä jätän Minan luokkaan. Vaadin selitystä. Yritämme ymmärtää toisiamme käännösohjelman avulla. Ymmärrämmekin. Lopulta Mina on sylissäni ja itkee niin, että paitani kastuu. Itku ei lopu vaan vaimenee. Perhe on ollut maahanmuuttoviraston haastattelussa edellisenä päivänä. Haastattelu on kestänyt 6 tuntia. Nyt kuulemma kaikki kotona itkevät. Mina itkee vasta koulussa.

Viikon päästä vietämme läksiäisiä. Perhe siirretään toiseen vastaanottokeskukseen. He ovat saaneet tiedon maanantaina ja muutto on edessä keskiviikkona. Lukuvuotta on jäljellä kuukausi. Annan lapsen ottaa mukaansa oppikirjat ja vihot. Piirustukset unohtuvat luokan seinälle, päätän lähettää ne myöhemmin Minalle. Heti, kun tiedän mihin ne lähettää.

Seuraavana päivänä toinen oppilas on pois koulusta. Hän on maahanmuuttoviraston haastattelussa.


*****************************

Kursiivilla Kahlil Gibranin runo kirjasta Profeetta, suom. Aulikki Setälä. Olen muuttanut oppilaan nimen ja muita yksityiskohtia tunnistamisen estämiseksi.

Samasta asiasta vähän isompien oppilaiden näkökulmasta: https://turvatonodotus.blogspot.fi/2017/05/opettajani-voitko-auttaa-minua.html?m=1