Koulussa

Edellinen postaus oli kuvapostaus. Kuvat olivat ottaneet ja kuvatekstit kirjoittaneet sellaiset perusopetukseen valmistavan opetuksen (valmo tai valo) oppilaat, jotka olivat vielä vuosi sitten luku- ja kirjoitustaidottomia. Valmo tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijat opiskelevat suomea ja kertaavat ja opiskelevat oppiaineita, joita he tarvitsevat, jos osallistuvat opetukseen perusopetuksen puolella. Osa aloittaa opiskelun täysin alusta ja osalla on koulutaustaa enemmänkin.



تقسیم اقات

lukujärjestys

Yleisesti ottaen on arvioitu, että arkitilanteista selviämiseen tarvittavan kielitaidon voi saavuttaa noin vuodessa ja sujuvan kielitaidon 2-3 vuodessa. Akateemisen, koulussa vaadittavan kielitaitoatason saavuttaa keskimäärin 5-7 vuodesssa. Valmon päättyessä opiskelija on aina hyvin alussa kielenopiskelussaan ja tarvitsee vielä paljon tukea. Kuvapostauksen teksteistä voi huomata, että pitkäjänteisellä ja raa'alla työllä on mahdollista saavuttaa vieraan kielen alkeellinen luku- ja kirjoitustaito noin vuodessa, vaikka kaikki herkkyyskaudet on ohitettu oikealta ja vasemmalta. Miksi koulua sitten käydään, jos se on vaikeaa eivätkä tulokset ole kovinkaan lennokkaat, vaikka kuinka tekisi töitä?

Suurimmalla osalla opiskelijoistani odottaminen, ikävä, huoli, traumaattiset kokemukset ja kaikesta tästä johtuva unettomuus hidastivat opiskelua tehokkaasti. Silti koulunkäynti oli heille tärkeää. Koulunkäynti antaa päivälle rytmin ja tuo siihen mielekästä tekemistä, ystäviä ja normaaliuden tuntua. Se on myös avain parempaan tulevaisuuteen ja konkreettinen keino vaikuttaa omaan elämään tilanteessa, jossa oikeastaan kaikki on toisten ihmisten varassa. Ja sitten ovat ne haaveet. Nuoren miehen haaveet; työ, perhe ja mielekäs elämä. Ei mitenkään kohtuuttomia unelmia minun mielestäni. Se työmäärä, joka lähtötilanteen ja haaveiden toteutumisen välillä on, on kuitenkin hurja. Nuoret jaksavat sen työn tehdä, jos heille annetaan siihen mahdollisuus ja riittävästi tukea.