Siirry pääsisältöön

Epäpätevän kesäloma

Ja kauniistihan se soi, Suvivirsi. Koululaiset saateltiin kesälomalle, pitkähihaiset paidat kaivettiin kaapista hellejakson jälkeen ja suomalainen kesä ja loma saattoivat alkaa.

Lahjoja opettajalle.
Minun lomani alkoi (taas) pienellä surulla. Oppilaiden ja työtovereiden hyvästelyn jälkeen olen vielä käynyt koululla muutaman kerran. Olen kerännyt tavaroitani, heittänyt pois turhia papereita ja yrittänyt miettiä mitä kerron ryhmästä, oppimateriaaleista ja jatkon opetustarpeista ryhmän seuraavalle opettajalle.

Valmistava opetus on siitä jännittävä peruskoulun osa, että sitä on säännelty todella vähän.  Valmistavalla opetuksella on oma opetussuunnitelmansa, mutta sen miten opetussuunnitelmaa toteutetaan ja miten se resursoidaan, päättää opetuksen järjestäjä (kunta tai kaupunki) varsin vapaasti. Opetuksen järjestäjä voi päättää ketä se pitää pätevänä opettamaan valmistavassa opetuksessa, kuinka monta oppilasta ryhmässä on, kuinka paljon taloudellisia resursseja ryhmälle annetaan, mitä opetusmateriaaleja ryhmässä voidaan käyttää, onko ryhmässä koulunkäynninohjaajaa, järjestetäänkö opetus kokonaan inklusiivisesti ilman ryhmää, ja niin edelleen.

Valmistavan opetuksen opettajille ei ole omaa pätevöittävää koulutusta. Oikeastaan vasta parina viime vuotena opettaja on voinut hankkia täydennyskoulutusta valmistavan opetuksen ryhmän opettamiseen. Vuoden 2015 Suomeen tulijoiden vaikutus näkyy tässäkin: oppilasmäärien kasvuun piti reagoida jotenkin. Onneksi toimenpiteet olivat ainakin pääosin järkeviä. Resursseja suunnattiin opettajien lisäkoulutukseen ja kuntien lisärahoitukseen. Sittemmin oppilasmäärien vähennyttyä rahoitus on palannut aiemmalle tasolle, mutta lisäkoulutusta on tarjolla edelleen. 

Peruskoulun perusarvoja on oppilaiden keskinäinen tasa-arvo. Opetuksen tulee olla yhtä hyvää Kainuussa kuin Varsinais-Suomessa, saaristossa ja mantereella, jokaisella luokkatasolla ja jokaisessa ryhmässä. Tilanne on kaikille vaikea etenkin silloin, kun jostakin tulee yhtäkkiä uusia kielitaidottomia oppilaita eikä alueella ole vakiintunutta valmistavaa opetusta. Hyvä puoli siinä, että opetuksen voi järjestää varsin vapaasti, on se, että se mahdollistaa nopean reagoinnin tilanteiden muuttuessa. Yleensä oppilaat eivät siis joudu odottamaan kouluun pääsyä kohtuuttoman kauan. 

Samat vapaudet vievät minulta kuitenkin toistuvasti työt. Turussa valmistavan opetuksen opettajilta on viimeisen kymmenen vuoden ajan vaadittu erityisluokanopettajan pätevyyttä. Sitä minulla ei ole. Olen aineenopettaja, jolla on täydennyskoulutusta valmistavan opetuksen opettajan työstä. Olen ajautunut alalle, josta minulla ei ole ollut näillä kulmilla mahdollisuutta saada vakituista työtä. Olen tiennyt Turun vaatimuksista, joten periaatteessa en ole yllättynyt siitä, että nyt pakkaan tavaroitani.

Keväällä yllätyin kuitenkin. Paikkani yhdessä toisen valmo-opettajan viran kanssa laitettiin avoimeen hakuun, ja pätevyysvaatimukseksi asetettiin luokanopettajan pätevyys. (Samaan aikaan Espoossa päätettiin, että valmo-opettajaksi voidaan palkata aineenopettaja tai luokanopettaja, kunhan opettajalla on perusopetuksessa opetettavan aineen pätevyys.) En ottanut uutista kovin hyvin vastaan. Kun pätevyysvaatimusta kerran laskettiin, olisin tietysti halunnut osoittaa oman pätevyyteni jo tekemääni työhön tai ainakin saada mahdollisuuden osoittaa sen. Nyt en sitä saanut. Syksyllä työtäni jatkaa pätevä luokanopettaja, jolla ei ole kokemusta valmistavasta opetuksesta. Oppilaat menettävät taas yhden aikuisen ja minä menetän mahdollisuuden kehittyä työssäni. Harmittaa vietävästi, vaikka hahmotankin, että tässä on kyse muustakin kuin yhdestä Riikka-opettajasta.

Minun tilanteeni on yksi pieni sivujuonne siitä, mikä koskettaa kaikkia valmistavan opetuksen oppilaita ja opettajia. Keväällä 2015 oikeuskansleri otti omasta aloitteestaan tutkittavaksi miten maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten oikeus perusopetukseen toteutuu. Oikeuskansleri pyysi opetus- ja kulttuuriministeriötä antamaan lausunnon siitä, kuinka valmistavan opetuksen saatavuus toteutuu valtakunnallisesti ja ottamaan kantaa myös muun muassa valmistavan opetuksen laajuuteen, opetusta antavien henkilöiden kelpoisuuteen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten mahdollisuuteen saada oppilashuollon palveluita ja muita tukitoimia. OKM lausui selvityksessään, että oppilaat saavat riittävät palvelut ja opetuksen saatavuus on riittävällä tasolla. Sen mukaan valmistavan opetuksen säädökset ovat tältä osin ajantasaiset. Sekä oikeuskansleri ja opetus- ja kulttuuriministeriö molemmat päätyivät siihen, että valmistavan opetuksen opettajien kelpoisuus pitäisi määritellä. (https://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/2015/20152371) Sittemmin asialle ei ole mitä ilmeisimmin tapahtunut mitään.

Tein työhakemusta kirjoittaessani listausta työnkuvastani. Listasta tuli pitkähkö eikä siinä oikeastaan tullut kerrotuksi itse opetuksesta vielä mitään.

  • oppilaat 7-12-vuotiaita, 7 eri äidinkieltä
  • kaikille oppilaille tehdään omat henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat, pedagogiset arviot ja tarvittaessa pedagoginen selvitys
  • perusopetuksen oppiaineisiin ja suomalaiseen koulukulttuuriin tutustuttaminen
  • opetetut oppiaineet suomi, matematiikka, ympäristötieto, tietotekniikka, kuvataide
  • opetus toiminnallista ja monipuolista, vaihtelevat oppimisympäristöt sisältäen retket ja vierailut
  • haasteena oppilaiden heterogeenisyys ja osalla oppilaista oleva traumatausta
  • ryhmässä on myös oppilaita, joilla on vaikeita oppimisen ongelmia
  • työ sisältää vaativaa eriyttämistä, koska opiskelijat etenevät oman oppimissuunnitelmansa mukaan
  • tiivis yhteistyö koulun ja kodin välillä, tapaamiset ja suunnitelmien tekeminen yhteistyössä perheen kanssa
  • perheiden tiedottaminen koulun tapahtumista
  • yhteistyö muun opetushenkilöstön kanssa
  • integrointien suunnittelu ja järjestäminen yhdessä yleisopetuksen opettajien kanssa
  • yhteistyö oppilashuollon kanssa (terveydenhoitaja, koulupsykologi ja kuraattori)
  • yhteistyö koulunkäynninohjaajan kanssa
  • koulunkäynninohjaajaopiskelijan ohjaaminen
  • yhteistyö Turun muiden valmistavan opetuksen opettajien kanssa
Ehkäpä tähän työhön tarvittaisiin oikeasti oma koulutuksensa. 

Kuva täältä:
http://valmistavaopetus.edu.hel.fi/inklusiivinen-valmistava-opetus/opetuksen-tavoitteet/

Kommentit

  1. Hei Riikka!
    Mielenkiinnolla luin taas tekstisi. Sun pitäisi päästä sellaiseen työtehtävään, jossa voit vaikuttaa. Osaat ilmaista selkeästi, hyvin ja kootusti asiat. Vau!
    Toivon, että sun ei tarttis huutaa tyhjään, josta ääni ei kanna. Uskon, että paikka sulle on jossakin varattuna.

    Hyvää kesää
    Seija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! En tiedä miksi kommenttisi oli mennyt minulta ohi, mutta nyt sen luin. Kiitos. ❤️

      Poista

Lähetä kommentti

Täällä pätevät peruskoulun käytössäännöt. Kiroilu, kiusaaminen ja ilkivalta ovat syitä antaa jälki-istuntoa ja jatkuvasti toistuessaan johtavat väliaikaiseen erottamiseen. Vakavat tapaukset aiheuttavat välittömän erottamisen.

Muista siis hyvät tavat ja asiallinen kielenkäyttö! Asia, jota ei osaa esittää kohteliaasti, ei ole sanomisen arvoinen.

Suosituimmat

Cogito, ergo sum? - Ajattelen, siis olen?

Minusta on hauska tietää kaikenlaista ja pystyn innostumaan asioista, joista en periaatteessa tiennyt voivani kiinnostua millään muotoa. Hienoimpia innostumisen kokemuksia oli muinainen lukion lukulomanaikainen matematiikan kertauskurssi. Ai että! Siihen asti olin vältellyt matematiikkaa parhaani ja laiskuuteni mukaan, mutta kurssin aikana tapahtui jonkunlainen naksahdus. Matematiikka voi olla kaunista, se voi olla kivaa ja ennen kaikkea se voi tarjota riemastuttavaa oivaltamisen iloa! Kiitos innostuksestani kuului asiastaan innostuneelle opettajalle, mutta myös sille, että vihdoin tein riittävästi töitä. Matematiikka vaatii istumalihaksia. Lopulta todistuksessa oli lyhyestä matematiikasta numero seitsemän, mutta kirjoituksista sain kaikki yllättäneen eximian. (Odotan vielä, että joku päivä innostun tekniikasta - moottoreista ja sen sellaisista. Toistaiseksi aihe ei ole tullut riittävän lähelle, jotta olisin jaksanut asiaan paneutua.) Hesarissa (kyllä minä ihan oikeasti muutakin l

Sosiaalinen liima, jota myös kulttuuriksi kutsutaan

Eräs ystäväni on juuri saanut väitöskirjansa valmiiksi ja väittelee piakkoin. Väitöstilaisuus ja sen jälkeinen karonkka ovat akateemisen maailman vaalituimpia perinteitä. Suuri akateeminen näytelmä, jossa kaikilla on oma roolinsa, omat vuorosanansa ja käyttäymiskoodistonsa. Kun ystävä viimeksi eilen avasi väitöspäivän kaavaa meille muille, tuli minulle tunne, jota ei oikeastaan aiemmin ole tullut. Paitsi lentokoneessa. Hyvin nuorena tyttönä olin mukana järjestötoiminnassa ja kerran päädyin sen tiimoilta Italiaan. Lentokoneella. Ykkösluokassa. En ollut matkustanut vuosiin lentokoneessa enkä koskaan ensimmäisessä luokassa. En tiennyt lainkaan kuinka toimia. Lennon alussa lentoemäntä toi minulle ja muille ensimmäisen luokan matkustajille kuuman sideharsokäärön. Istuin sen verran edessä, että en voinut seurata, mitä muut tekivät. Olin pulassa ja nolona. Heittelin kuumaa kääröä kädestä toiseen ja yritin kurkkia huomaamattomasti taaksepäin, jotta näkisin, mitä muut sillä halvatun rullalla

Vapauttakaa Riitaoja!

  ”Sinisristilippumme, sinun puolestas elää ja kuolla...” Paitsi, että elämällä ei ollut niin väliksi. Kuolema oli se kallein uhri. Kullervon veljet lähtivät yksi toisensa jälkeen sotaan. Vanhemmat veljet ensin ja nuoremmat sitten. Kullervo ei lähtenyt. Hänen toinen silmänsä oli sokeutunut metsätöissä. Puolisokea ei kelvannut sotaan. Perkeleen silmä! Sen yhden väärään paikkaan osuneen oksan takia hän ei kelvannut edes tapettavaksi. Kullervo kynsi, kylvi, niitti, ruokki, rakensi, korjasi, pilkkoi, kantoi, vei, toi ja hikoili talvisodan alusta jatkosodan loppuun. Suo, kuokka ja Kullervo. Vieressä samaa työtä tekivät vanhukset, naiset ja lapset.  Veljistä ensimmäisenä kotiin palasivat ruumiit, sitten ruumiinsa rikkoneet ja viimeiseksi ne, jotka olivat välttäneet suorat osumat. Vanhin veli oli palannut rintamalta kunniamerkein koristeltuna jalkapuolena, nuorin tuli takaisin puulaatikossa, jota ei saanut avata. Mies laatikossa muuttui pyhäksi, paremmaksi pojaksi kuin kukaan. Ruumisarkku