Siirry pääsisältöön

Ohi lentokentän ja hautausmaan sä kuljetat mua...

Jossain minun aivoissa
On huoneesi sinulla
Jossain minun aivoissa
Sä kuljetat mua
Sä kuljetat mua


Meillä ei ole televisiota, vaan meillä kuunnellaan radiota, lähinnä Radio Suomea. Radio on päällä koko ajan jatkuvasti. Sen seurauksena lapsen suosikki on tällä hetkellä J. Karjalaisen Sä kuljetat mua. Hyvä biisi, mutta ei välttämättä tyypillisin 6-vuotiaan suosikki.

Sitten viime joulukuun olen joutunut miettimään kummallisen usein, josko radio pitäisi sulkea lapsen korvilta. Syynä ei ole ollut Karjalainen. Puolen tunnin välein tulevat uutiset ovat toistuvasti alkaneet kärkiuutisenaan lasten hyväksikäyttö.

Ohi kalatehtaan ja sairaalan
Mä pistän mun silmät kii
Päästän irti ohjauspyörästä
Sä kuljetat mua
Sä kuljetat mua


Lapsi ei kuitenkaan tunnu kiinnittävän uutisiin juurikaan huomiota. Silti radio on viime aikoina tullut suljettua toistuvasti. Ei siis lapsen takia vaan aikuisten takia. Minä/me emme kertakaikkiaan jaksa kuunnella uutisia, joissa ei ole mitään uutta tietoa. Sama pahalta tuntuva uutinen tuntuu muuttuneen kaikkien uutislähetysten introksi.

Läpi öisen kaupungin
Pitkin kylmiä katuja
Ohi lentokentän ja hautausmaan
Hienolle hiekkarannalle
Sä kuljetat mua


Teot on tuomittu laajalla rintamalla oikealta ja vasemmalta enemmän tai vähemmän dramaattisesti. Vähemmän dramaattisesti tehdyt tuomitsemiset on tuomittu liian laimeiksi ja muslimien tuomitsemiset on tuomittu valehteluksi. Katastrofaalinen raiskausongelma on nähty tulevaksi niin Halliksen kuin Raamatunkin teksteissä eikä ennen edes hitusen tolkulliselta vaikuttaneilta ihmisiltäkään ole tullut suusta muuta kuin epämääräistä öhinää. Pitää kieltää, pitää tarkistaa, laki, rangaistus, karkoitus, vankila, pahapahapaha....

Sä tulet siihen huoneeseen
Pienestä ovesta
Ja jossain minun aivoissa
Sä kuljetat mua
Sä kuljetat mua


Toisenlaisiakin puheenvuoroja on ollut paljon. Voisin toistaa niiden sisältöä omaltakin kohdaltani, niin kuin varmasti lähes kaikki naiset. (Meinasin kirjoittaa nuoret naiset, mutta en minä taida enää kovin nuori olla). Minua on ahdisteltu kadulla, puhelimessa, baarissa, kotona ja töissä. Tekijät ovat olleet tuttuja ja tuntemattomia, mutta yhteistä on ollut sukupuoli. Kaikki ovat olleet miehiä. Ei niitä kokemuksia silti kannata toistella, koska sekään ei ole tämän asian pihvi.

Konteksti, historia, ymmärrys - siinä on ainakin kolme asiaa, jotka koko asian käsittelystä ovat (yleensä) puuttuneet. Tätä on tapahtanut kaikkialla ja aina. Syy raiskauksiin ei ole kulttuurissa tai sukupuolessa. Jos olisi, niin miksi kaikki miehet eivät raiskaa ja pahoinpitele? Miksi jotkut miehet raiskaavat ja pahoinpitelevät?

Ohi hylättyjen maalien
Ohi banaaniplantaasien
Ohi lentokentän ja hautausmaan
Hienolle hiekkarannalle
Sä kuljetat mua


Se, mitä tästä kontekstittomasta, historiattomasta ja ymmärtämättömästä puheesta voi seurata, kauhistuttaa minua.

Kun opetin poikia, luokkaa kävi siivoamassa bosnialainen Zahra. Hän oli tullut Suomeen lastensa kanssa kiintiöpakolaisena Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä. Ensimmäisen vuoden aikana Zahra oli oppinut yhden sanan, joka oli "kurkku". Hän ei itsekään tiennyt, miksi juuri tämä sana tarttui kaikilta niiltä kymmeniltä suomen tunneilta, joilla hän ehti ensimmäisenä Suomen vuotenaan istua. Silti hän istui lopulta, siellä minun luokassani, heilutteli  väsyneitä jalkojaan ilmassa, huokaili ja kertoili juttuja menneisyydestään. Suomeksi.

Miksi hän ei sitten oppinut, kun kerran niin hirmuisesti opetettiin? Zahra  itse sanoi, että hän on oppinut kaiken käyttämänsä kielen töissä. Itäsuomalaisen päiväkodin keittiö oli hänen ensimmäinen työpaikkansa. Siellä kurkkukin tuli hyvään käyttöön. Toinen ja merkittävämpi asia oli se, että lapset alkoivat pärjätä. Lasten arki rullasi päiväkodissa ja koulussa. Viimeinen palanen loksahti paikalleen, kun hän sai miehensä Suomeen. Mies oli selvinnyt vankileiriltä hengissä.

Läpi öisen kaupungin
Pitkin kylmiä katuja
Ohi lentokentän ja hautausmaan
Hienolle hiekkarannalle


Opetan tällä hetkellä historiaa suomalaisille lukion käynneille nuorille. Se on äärimmäisen hauskaa monessakin mielessä. Materiaalin hankinnassa olen hyödyntänyt hyvinvointivaltiomme kulmakiven, kirjaston, palveluita. Täällä Suomen Turussa meillä on suorastaan ihmeellinen pääkirjasto. Se on kaunis, siellä on kattava aineisto ja hyvä kahvila. Viime viikolla kävin hakemassa pari kirjaa ja menin kahvilaan ja tilasin halloum-salaatin. Salaatin toi pöytään yksi minun Mohammadeistani.

En ole nähnyt häntä sitten kesän, vaikka aiemmin olemme törmäilleet kaupungilla silloin tällöin. Salaatin ohessa selvisi näkymättämyyden syy. Hän menee aamuisin siivoamaan Ruotsista palannutta laivaa, jonka jälkeen hän opiskelee muutaman tunnin ammattikoulussa. Koulun jälkeen hän on kahvilassa tuomassa vanhalle opettajalleen salaattia. Kahvila menee kiinni kello 19. Se on hyvä, koska Mohammadin pitää joutua taas satamaan seuraavaa laivaa siivoamaan. Jos voimia riittää, Mohammad menee vielä käymään salilla ennen nukkumaan menoa. Ja seuraavana päivänä sama uudelleen.

Ohi hylättyjen maalien
Ohi banaaniplantaasien
Ohi lentokentän ja hautausmaan
Hienolle hiekkarannalle
Sä kuljetat mua


Mohammad on ollut aina aika taitava suomen kielen kanssa, mutta nyt hänen suomensa oli aivan uudella tasolla. "Minun mielestäni pitäisi opiskella ammatti", hän sanoi, kun puhuimme toisesta ryhmän pojasta, joka ei ole oikein löytänyt itselleen paikkaa. Mohammadilla ei ole oleskelulupaa. Hänellä ei ole myöskään ollut asianajajaa vuoteen. Ensimmäinenkin oli vaikeasti tavoitettava.

Edellisellä viikolla tapasin myös toisen vuonna 2016 valmistavassa opetuksessa olleen nuoren mieheen. Tämä mies on viittä vaille lähihoitaja ja tekee töitä vanhainkodissa ja ravintolassa. Hän ei ole nostanut tukia viimeiseen kolmeen vuoteen. Hänelläkään ei ole oleskelulupaa.

Kuljeta mua
Kuljeta mua
Kuljeta mua


Mitä meidän hallituksemme meille tarjoaa, jotta lapset säästyisivät turvapaikanhakijoiden tekemältä seksuaaliselta väkivallalta? Siis siltä väkivallalta, josta on epäilty 0,05 prosenttia kaikista turvapaikanhakijoista.

He ovat tarjonneet pääsykokeita, poliisille lisää resursseja, kriisitukea Oululle ja onpa kansalaisuuden menetystäkin pohdittu.

Samaan aikaan naisjärjestöt, seksuaalista väkivaltaa ehkäisevät ja uhreja tukevat järjestöt, lastensuojelujärjestöt, maahanmuuttajien opettajat ja maahanmuuttajien kanssa muuten töitä tekevät ovat huutaneet taas siinä kaiuttomassa tilassa, josta minäkin tämän blogin alussa kerroin.

Hemmetti. Missä ovat konteksti, historia ja ymmärrys!

Kuva täältä:
https://cryptome.org/info/af-war-women-1005/af-war-women-10-05.htm

Ai niin. Lapsen kanssa olemme puhuneet paljon turvallisuuudesta ja olen yrittänyt antaa hänelle taitoja, joiden avulla hän toivottavasti voi suojella itseään silloin, kun vanhemmat eivät ole häntä suojelemassa. Hyviä neuvoja löytyy muun muassa täältä. Pahantekijällä ei ole tiettyä ulkonäköä, äidinkieltä tai kansalaisuutta, josta hänet voisi tunnistaa.

*********************

Kursivoidut tekstit J. Karjalainen Sä kuljetat mua (2018)

Jos mutuilun sijaan tekee mieli saada tutkittua tietoa, niin sitä löytyy täältä:

http://www.migrationinstitute.fi/fi/news/turvapaikanhaku-ja-pakolaisuus-suomessa-kirjan-julkistamistilaisuus

Kommentit

Suosituimmat

Mohammadin tarina, osa 3: Perillä

Jatkuvasti, kun vuoden 2015 turvapaikanhakijoista puhutaan, puhutaan erityisesti lähdön syistä; miksi lähdetään ja kuka lähtee. Miksi pojat ja miehet lähtevät? Miksi Irakista, Iranista ja vaikkapa Marokosta lähdetään? Aika harva kysyy, miksi ihmiset eivät ole jääneet Afganistaniin, mutta silti monen mielestä sinne on hyvä palata. Minun poikani kertoivat lähtönsä syyksi käytännössä kolme asiaa:  1) lähtijä asui jossakin Afganistanin lähimaassa laittomana siirtolaisena. Lähimaat alkoivat kiristää politiikkaansa ja maahan laittomasti asettuneet olivat ja ovat jatkuvan palautusuhan alla (sic!) 2) Afganistanin tilanteen kiristyminen, Talebanin ja Isisin voimistuminen 3) hazaroiden kokema vaino.  Minun kaup ungissani on opettaja tosi sota. Tosi sota. Siellä kuolee ihmisiä koko ajan. Taleban on meidän kadulla. (Poika Kunduzin maakunnasta) Tiedätkö opettaja miksi minun sydän on nyt Suomessa? Minun kaupungissa hazaroilla oli ihan hyvä, mutta siellä ei ole työtä. Minun piti mennä ty...

Lottoarvonta

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Kliseiden klisee, mutta suurelta osin totta. Syntymän jälkeen on toisiakin lottoarvontoja. On lottovoitto syntyä terveenä. On lottovoitto syntyä perheeseen, jossa ollaan terveitä. On lottovoitto kasvaa kaupungissa, jossa on lapsiperheille hyvät palvelut. On lottovoitto, jos vanhemmilla on työtä ja terveyttä ja sen seurauksena mahdollisuus tarjota lapselle runsaasti elämän eväitä. On lottovoitto elää kaupungissa, jossa panostetaan koulutukseen. On lottovoitto kouluttautua haluamaansa ammattiin riippumatta vanhempien varallisuudesta tai varattomuudesta. Lottovoittoja on napsahtanut omallekin kohdalleni runsaasti, vaikka aina ei ole tullut seitsemää oikein. Joillakin muilla arvonnat ovatkin sitten menneet vähän toisella tavalla ja arpajaisvoittoja on muutenkin ollut jaossa hieman vähemmän kuin minulla tai vaikkapa minun lapsellani. Se, että sattuu syntymään maassa, jossa on ollut jatkuva aseellinen konflikti laskutavasta riippuen 30-300 ...

Millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat?

Luonto antoi parastaan hiihtolomalaisten riemuksi. Tähän asti talvi on tarjonnut turkulaista pahintaan: välillä paistaa, sitten sulaa ja hiukan jäätyy. Riitettä, jäätä, liukasta. Perkele. Ja nyt: viikon verran lunta, pakkasta, aurinkoa. Kaunein mahdollinen helmikuinen talvi. Minä nautin kyllä, mutta tasaisin väliajoin mieleni täyttyi maanantailla, loman lopulla ja päivällä, jolloin liikkuminen voisi olla vaikeaa. Tarkoitus oli lähteä oppilaiden kanssa ihmettelemään keväistä luontoa ja sen sijaan, että olisin ollut innoissani näyttämässä suomalaista luontoa, pelkäsin liukasta ja liikkumisen vaikeutta ja kaiken tämän myöntämistä. Samaisena maanantaina oli myös erään valintakokeen ensimmäinen osa. Aineistoesseen aineistoina oli Kasvatus & Aika -lehdessä julkaistu "Opettajien puheessa rakentuvat kielellisen ja kulttuurisen eronteon diskurssit". (Hornborg, A., Kyttälä, M., Laiho, A., & Sinkkonen, H.-M. (2022). Kasvatus & Aika, 16(2), 5–25.  https://doi.or...