Siirry pääsisältöön

Ensin ne tulivat hakemaan ulkomaalaiset rikoksentekijät...

Ensin ne tulivat hakemaan ulkomaalaiset rikoksentekijät, ja minä olin innoissani, koska tunsin, että nyt paha saa palkkansa. Hyvä Tanska! Valtakunnan poliitikko kertoo meille, että olemme olleet lampaita. Aiemmin puhuttiin ihmisoikeuksista, mutta nyt vihdoin uskalletaan sanoa, että vastakkainasettelu on tärkeää. Ne tulevat ja vievät meiltä ja meidän vanhuksilta sosiaaliturvan. Veteraanit makaavat kakassa ja raiskaajat haluavat itselleen ihmisoikeuksia! He eivät kunnioita länsimaisia arvoja! Tekopyhää meininkiä, kun hyysätään ensin matuja ja sitten ne tekevät rikoksia ja vaaditaan vielä oikeuksiakin. Sylettää!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/12/03/ismo-alanko-kun-suomi-putos-puusta

Minulle on opetettu, että ensimmäisen maailmansodan "häpeärauha" ja sen jälkeinen hyperinflaatio, iloisen kaksikymmenluvun päättyminen pörssiromahdukseen ja ihmisten ahdinko johtivat siihen, että saksalaisten mielet olivat auki juutalaisvastaiselle propagandalle, salaliittoteorioille ja epäinhimillisen viholliskuvan rakentamiselle - vanhojen ennakkoluulojen vahvistamiselle. En silti ymmärtänyt tämän tulevan. 

Hätkähdän, kun näen ystäväni kannattavan tanskalaista vankilasaarta, jonne kerätään ulkomaalaistaustaisia rikoksentekijöitä. Rintaani puristaa, kun toinen kertoo, että hän uskoo, että muslimeilla on raiskauskulttuuri. Minua pelottaa, kun lehden kommenttipalstalla uhotaan, että kaikki turvapaikanhakijat pitäisi laittaa säilöön. En tiedä, mitä sanoa, kun rasismin vastaisella sivulla kerrotaan terroristijärjestöön liittyneen 15-vuotiaan lapsen tehneen itse valintansa ja ansaitusti nyt maksavansa niistä.

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit,
ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset,
ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset,
ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut,
ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Onko kyse 1990-luvun laman seurauksista? Koulutusleikkauksista? Yhteiskunnan eriarvoistumisesta? Unohtamisesta? Huonosta opetuksesta? Uskosta omaan erinomaisuuteen? 

He, jotka elivät lapsuuttaan 1990-luvulla lama-aikana tai syntyivät silloin, ovat eläneet aivan toisessa maailmassa kuin minä. Meillä 1980-luvulla oli koulussa liki aina jälkiruokaa, oppikirjat sai omaksi (turhuutta, mutta silti), nokkahuilunkin sain, ja ensimmäisellä luokalla meitä oli 24 oppilasta, jotka oli jaettu a- ja b-ryhmiin. Jakotunteja oli paljon, joten pääsääntöisesti opiskelin 12 oppilaan ryhmässä. Koulun jälkeen kävimme koulun talonmiehen luona rapsuttelemassa koiraa. Välitunnilla saatoimme käydä juttelemassa murheitamme terveydenhoitajalle, joka oli aina paikalla. Meidän alueellamme asui miljonäärejä, keskiluokkaisia, köyhiä yksinhuoltajia ja duunareita. Koulussa tiedettiin heti, jos joku oli ollut mierontiellä, ja siitä sai välittömän kurinpalautuksen. 1980-luku ei ollut aika vaan paikka. Paikka ei ollut paratiisi, mutta monilla olivat asiat aika hyvin. Ja jos ei ollut, niin porukkaan saattoi silti päästä.

Kehitysusko meni rikki, kun valuuttakupla puhkesi. Muistan, kun yhtäkkiä monet lakkasivat käymästä ulkomailla (me emme käyneet lamaa ennenkään oikein missään), aikuiset puhuivat kahden asunnon loukusta, konkursseista, takauksista ja pelosta. Yhtäkkiä kirjat kierrätettiin, koulussa ei ollutkaan jälkiruokaa eikä terveydenhoitajalle mentykään noin vain. Nuorisotalolla heilui "Spede" aineissa. (Nuokkarin työntekijä onnistui puhumaan nuoren miehen ulos ja soitti perään poliisit. Myöhemmin Spede kuulemma hyppäsi korkeajännitepylväästä. Kuoli.)

Ne, jotka selvisivät, ovat nyt nuoria vanhempia. Pienempi kupla puhkesi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa ja taas leikattiin heiltä, jotka olivat jo kerran olleet maksamassa. Sama joukko, joka näki kasaritikkarin, mutta ei saanut maistaa sitä, sai taas märän rätin vasten kasvojaan. Laman lapset eivät päässeet töihin, heidän koulutuksestaan leikattiin, heidän lastensa koulutuksesta ja terveydenhuollosta leikattiin eikä yhteiskunnalla ollut taaskaan tarjota kuin hyviä suunnitelmia. Samaan aikaan lehdissä taivasteltiin, varoiteltiin ja huomauteltiin, että eikös lamasta ole opittu mitään! Ja sitten tulee halla-aholaiset ja osoittavat sormella muualta tulleita "Tuolta löytyy syyllinen! Haluavat viedä tuhkatkin pesästä! Sinulla ei ole mitään, koska noille annetaan!" Ja kansa uskoo.

En tiedä, onko kyse leikkauksista, köyhyydestä vai eriarvoistumisesta vai kuitenkin jostakin muusta. Sen kuitenkin tiedän, että minua pelotttaa. Minua pelottaa, että elämme historiamme uudestaan pikakelauksella. Minua pelottaa, että me emme oppineet mitään edellisellä kerralla. Silloin aloitettiin sosialisteista. Haetaanko nyt ensimmäisenä ulkomaalaistaustaiset rikoksentekijät?





Kommentit

Suosituimmat

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. Äiti ja siskot tulivat tyttöä vastaan, koska tyttö oli ensimmäistä viikkoa koulussa. Kävelymatka vastaanottokeskuksesta koululle on pitkähkö ja keli oli kurja. Matka oli ilmeisesti kestänyt odotettua kauemmin ja perhe saapui perille liian myöhään. Puutteellisella elekielen ja yksittäisen sanojen yhdistelmällä olin luullut ymmärtäneeni, että tytön olisi tarkoitus kävellä yksin kotiin. Pakkasessa. Hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Olin säälinyt tyttöä ja antanut kertalipun ja lähettänyt samassa vastaanottokeskuksessa asuvien luokkatovereiden mukana takaisin keskukseen. Nyt luokan edessä käytävällä istui väsynyt nainen. Hän haisi siltä, miltä ihmiset talvisessa bussissa haisevat; kerran kastuneilta ulkovaatteilta, vettyneeltä villalta ja pikkuisen hieltä. Lattia...

Saatanan homo ja valkoisen heteromiehen ahdinko

"Saatanan homo" raikaa koulun pihalla. Sitä säestää höhöttely ja pienten kukonpoikien keskinäinen kisailu ja töniminen. "Vittu, jätkä on ihan vitun homo... Jonne perkele." Nujuaminen jatkuu keskellä koulun käytävää. En millään jaksaisi kuunnella vittua koko koulupäivää, mutta jos ryhtyisi kielipoliisiksi, niin siinä riittäisi sarkaa ihan jokaiselle hetkelle. Sen lisäksi saisi kuunnella kaikenlaista viisastelua asiasta ja asian vierestä. Ehdotukseni oppilaille, että huutaisivat jatkossa pimppiä, jotta muistaisivat mistä puhuvat, ei ole tuottanut hedelmää. Teen siis kuten aina ja puutun muutamaan räikeimpään heittoon ja ajan mölyävää lauman ulos. Harmittaa. Milla Paloniemi: Kiroileva siili Silloin, kun itse olin ala-asteella, kielenkäyttö oli käytävillä siistimpää. Emme voineet huutaa, mitä sattuu, koska siihen puututtiin tiukasti. Rehtori nosti villeimmät takinkauluksesta naulakkoon ja jälki-istuntoa jaettiin kaikista kuulluista perkeleistä. Kerran jouduin va...

Kesän jälkeen - Surua, vihaa, huolta ja hervotonta huutonaurua

Olen ollut oikeasti lomalla ja vapaa, matkustanut ja keskittynyt omaan elämääni, mutta... Kaiken taustalla häilyy ajatus ansaitsemattomista etuoikeuksista, turvasta ja turvan puutteesta. Karkotettavista lapsista, uhkakuvista ja menettämisen pelosta. Oikeudenmukaisuuden tarpeesta, epätoivosta ja halusta vaikuttaa, mutta myös hurjasta voimattomuuden tunteesta. Kesän saldoa: puukotukset Turussa, pommi-iskuja Afganistanissa ja Irakissa. Tottumusta sotauutisiin ja epäuskoa politiikkojen puheiden edessä. Pakkopalautuksia, mielenosoituksia, vihapuhetta, sukkia ja dialogia. Paljon pahaa ja pikkuisen hyvää. Facebookin Sukkien ja terroristien vastainen ryhmä oli katarttinen varsinkin ihan ensimmäisinä päivinä. Kaikki se, mikä oli suomalaisten älämölössä ahdistanut muuttui nauruksi ja lopulta myös ymmärrykseksi; näin propaganda ja väkevä mielipidevaikuttaminen toimivat. Jos päätyy seuraamaan vain yhden sortin uutisointia tai keskustelua, saattaa huomaamattaan alkaa vastustaa vaikka villasukkia....