Siirry pääsisältöön

Ensin ne tulivat hakemaan ulkomaalaiset rikoksentekijät...

Ensin ne tulivat hakemaan ulkomaalaiset rikoksentekijät, ja minä olin innoissani, koska tunsin, että nyt paha saa palkkansa. Hyvä Tanska! Valtakunnan poliitikko kertoo meille, että olemme olleet lampaita. Aiemmin puhuttiin ihmisoikeuksista, mutta nyt vihdoin uskalletaan sanoa, että vastakkainasettelu on tärkeää. Ne tulevat ja vievät meiltä ja meidän vanhuksilta sosiaaliturvan. Veteraanit makaavat kakassa ja raiskaajat haluavat itselleen ihmisoikeuksia! He eivät kunnioita länsimaisia arvoja! Tekopyhää meininkiä, kun hyysätään ensin matuja ja sitten ne tekevät rikoksia ja vaaditaan vielä oikeuksiakin. Sylettää!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/12/03/ismo-alanko-kun-suomi-putos-puusta

Minulle on opetettu, että ensimmäisen maailmansodan "häpeärauha" ja sen jälkeinen hyperinflaatio, iloisen kaksikymmenluvun päättyminen pörssiromahdukseen ja ihmisten ahdinko johtivat siihen, että saksalaisten mielet olivat auki juutalaisvastaiselle propagandalle, salaliittoteorioille ja epäinhimillisen viholliskuvan rakentamiselle - vanhojen ennakkoluulojen vahvistamiselle. En silti ymmärtänyt tämän tulevan. 

Hätkähdän, kun näen ystäväni kannattavan tanskalaista vankilasaarta, jonne kerätään ulkomaalaistaustaisia rikoksentekijöitä. Rintaani puristaa, kun toinen kertoo, että hän uskoo, että muslimeilla on raiskauskulttuuri. Minua pelottaa, kun lehden kommenttipalstalla uhotaan, että kaikki turvapaikanhakijat pitäisi laittaa säilöön. En tiedä, mitä sanoa, kun rasismin vastaisella sivulla kerrotaan terroristijärjestöön liittyneen 15-vuotiaan lapsen tehneen itse valintansa ja ansaitusti nyt maksavansa niistä.

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit,
ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset,
ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset,
ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut,
ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Onko kyse 1990-luvun laman seurauksista? Koulutusleikkauksista? Yhteiskunnan eriarvoistumisesta? Unohtamisesta? Huonosta opetuksesta? Uskosta omaan erinomaisuuteen? 

He, jotka elivät lapsuuttaan 1990-luvulla lama-aikana tai syntyivät silloin, ovat eläneet aivan toisessa maailmassa kuin minä. Meillä 1980-luvulla oli koulussa liki aina jälkiruokaa, oppikirjat sai omaksi (turhuutta, mutta silti), nokkahuilunkin sain, ja ensimmäisellä luokalla meitä oli 24 oppilasta, jotka oli jaettu a- ja b-ryhmiin. Jakotunteja oli paljon, joten pääsääntöisesti opiskelin 12 oppilaan ryhmässä. Koulun jälkeen kävimme koulun talonmiehen luona rapsuttelemassa koiraa. Välitunnilla saatoimme käydä juttelemassa murheitamme terveydenhoitajalle, joka oli aina paikalla. Meidän alueellamme asui miljonäärejä, keskiluokkaisia, köyhiä yksinhuoltajia ja duunareita. Koulussa tiedettiin heti, jos joku oli ollut mierontiellä, ja siitä sai välittömän kurinpalautuksen. 1980-luku ei ollut aika vaan paikka. Paikka ei ollut paratiisi, mutta monilla olivat asiat aika hyvin. Ja jos ei ollut, niin porukkaan saattoi silti päästä.

Kehitysusko meni rikki, kun valuuttakupla puhkesi. Muistan, kun yhtäkkiä monet lakkasivat käymästä ulkomailla (me emme käyneet lamaa ennenkään oikein missään), aikuiset puhuivat kahden asunnon loukusta, konkursseista, takauksista ja pelosta. Yhtäkkiä kirjat kierrätettiin, koulussa ei ollutkaan jälkiruokaa eikä terveydenhoitajalle mentykään noin vain. Nuorisotalolla heilui "Spede" aineissa. (Nuokkarin työntekijä onnistui puhumaan nuoren miehen ulos ja soitti perään poliisit. Myöhemmin Spede kuulemma hyppäsi korkeajännitepylväästä. Kuoli.)

Ne, jotka selvisivät, ovat nyt nuoria vanhempia. Pienempi kupla puhkesi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa ja taas leikattiin heiltä, jotka olivat jo kerran olleet maksamassa. Sama joukko, joka näki kasaritikkarin, mutta ei saanut maistaa sitä, sai taas märän rätin vasten kasvojaan. Laman lapset eivät päässeet töihin, heidän koulutuksestaan leikattiin, heidän lastensa koulutuksesta ja terveydenhuollosta leikattiin eikä yhteiskunnalla ollut taaskaan tarjota kuin hyviä suunnitelmia. Samaan aikaan lehdissä taivasteltiin, varoiteltiin ja huomauteltiin, että eikös lamasta ole opittu mitään! Ja sitten tulee halla-aholaiset ja osoittavat sormella muualta tulleita "Tuolta löytyy syyllinen! Haluavat viedä tuhkatkin pesästä! Sinulla ei ole mitään, koska noille annetaan!" Ja kansa uskoo.

En tiedä, onko kyse leikkauksista, köyhyydestä vai eriarvoistumisesta vai kuitenkin jostakin muusta. Sen kuitenkin tiedän, että minua pelotttaa. Minua pelottaa, että elämme historiamme uudestaan pikakelauksella. Minua pelottaa, että me emme oppineet mitään edellisellä kerralla. Silloin aloitettiin sosialisteista. Haetaanko nyt ensimmäisenä ulkomaalaistaustaiset rikoksentekijät?





Kommentit

Suosituimmat

Musta nauha

Minä en lahjoittanut uuden lastensairaalan rakentamiseen rahaa, enkä ole ostanut Roosa-nauha tuotteita. Taustalla on ajatus siitä, että yhteiskunnan pitäisi maksaa tällaiset asiat verovaroista.

Minun sairauteni on harvinainen. Jopa niin harvinainen, että sille ei ole löytynyt nimeä. Se ei ole jännittävä, ei tappava, ei yhtäkkinen eikä siinä mielessä järkyttävä. Tämä ei katkaise kenenkään elämää keskeltä yllättäen, vaan on mukana ja ottaa pikku hiljaa enemmän kuin sille haluaisi välttämättä antaa.

Harvinaisia, vähän huomiota herättäviä, vähän näkyviä sairauksia on paljon, eivätkä kaikki niistä ole näin "sisäsiistejä" kuin minun sairauteni on ainakin tähän asti ollut. Taudit ovat hankalia, rumia, epämiellyttäviä, raskaita, vaikeita ja ahdistavia. Monet taudit haisevat, näyttävät pahalta ja vaativat muiltakin ihmisiltä paljon. Ne iskevät väärään aikaan väärään ihmiseen väärällä tavalla. Ne eivät ole koskaan tervetulleita, mutta niiden kanssa on pakko elää silloin, kun se omall…

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.



Äiti ja siskot tulivat tyttöä vastaan, koska tyttö oli ensimmäistä viikkoa koulussa. Kävelymatka vastaanottokeskuksesta koululle on pitkähkö ja keli oli kurja. Matka oli ilmeisesti kestänyt odotettua kauemmin ja perhe saapui perille liian myöhään. Puutteellisella elekielen ja yksittäisen sanojen yhdistelmällä olin luullut ymmärtäneeni, että tytön olisi tarkoitus kävellä yksin kotiin. Pakkasessa. Hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Olin säälinyt tyttöä ja antanut kertalipun ja lähettänyt samassa vastaanottokeskuksessa asuvien luokkatovereiden mukana takaisin keskukseen.

Nyt luokan edessä käytävällä istui väsynyt nainen. Hän haisi siltä, miltä ihmiset talvisessa bussissa haisevat; kerran kastuneilta ulkovaatteilta, vettyneeltä villalta ja pikkuisen hieltä. Lattialla istuvan naisen silmät ovat …

Vapauttakaa Riitaoja!

”Sinisristilippumme, sinun puolestas elää ja kuolla...” Paitsi, että elämällä ei ollut niin väliksi. Kuolema oli se kallein uhri. Kullervon veljet lähtivät yksi toisensa jälkeen sotaan. Vanhemmat veljet ensin ja nuoremmat sitten. Kullervo ei lähtenyt. Hänen toinen silmänsä oli sokeutunut metsätöissä. Puolisokea ei kelvannut sotaan. Perkeleen silmä! Sen yhden väärään paikkaan osuneen oksan takia hän ei kelvannut edes tapettavaksi. Kullervo kynsi, kylvi, niitti, ruokki, rakensi, korjasi, pilkkoi, kantoi, vei, toi ja hikoili talvisodan alusta jatkosodan loppuun. Suo, kuokka ja Kullervo. Vieressä samaa työtä tekivät vanhukset, naiset ja lapset. 

Veljistä ensimmäisenä kotiin palasivat ruumiit, sitten ruumiinsa rikkoneet ja viimeiseksi ne, jotka olivat välttäneet suorat osumat. Vanhin veli oli palannut rintamalta kunniamerkein koristeltuna jalkapuolena, nuorin tuli takaisin puulaatikossa, jota ei saanut avata. Mies laatikossa muuttui pyhäksi, paremmaksi pojaksi kuin kukaan. Ruumisarkkuaita …