Siirry pääsisältöön

Havaintoja

Kuva Matti Pikkujämsä, vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/tule_hyva_arki

Pitäisi pakata. Olemme muuttamassa, koska ostimme asunnon. Talousuutiset huolestuttavat aivan uudella tavalla. Aika on koko ajan kortilla. Lapsi aloitti koulun. Hän sai ensimmäisen uuden kaverin ensimmäisen päivän ensimmäisellä tunnilla. Koulussa on luettu, laskettu, leikitty, pelattu. Elämä on täynnä jännitystä ja lapsi käyttäytyy mitenkuten. Hän kuitenkin pyytää illalla raivarin jälkimainingeissa anteeksi. Ihmisen kokoisia ongelmia. Tavallista arkea.

****

Nuori mies etsii työharjoittelupaikkaa. Rakennusalan opinnot jatkuvat toista vuotta. Harjoittelupaikkaa ei löydy, koska miehellä ei ole suomalaista sosiaaliturvatunnusta. Hän kertoo minulle ongelmasta samalla, kun pyyhkii pöytää kahvilassa, jossa hän on töissä. Illalla hän menee siivoamaan Ruotsista palaavaa laivaa. Se on hänen toinen työnsä. Vapaa-ajan ongelmia ei varsinaisesti ole.  Muita ongelmia kyllä riittää, kuten harjoittelupaikan puuttuminen.

****

Keski-ikäinen rouva itkee ennen tunnin alkua. Hän miettii sota-alueella asuvaa lapsenlastaan. Yöllä ei nukuta eikä päivällä ruoka maistu. Mies on sairas eikä pysty juurikaan liikkumaan. Ystäviä ei oikein ole eikä opiskelu etene. Asiat eivät jää mieleen, vaikka kuinka lukisi. Haaveissa on lääkärin ammatti ja lapsenlapsen tuominen Suomeen. Molemmat haaveet toteutuvat yhtä todennäköisesti. Itkukaan ei helpota.

****

Nuori mies on yrittänyt pyristellä päihdeongelmasta irti. Apua ei saa ellei ole kuivilla. Kuiville ei pääse ilman apua. Elämä ahdistaa eikä mistään oikein saa kiinni. Luistava alusta ei anna pitoa ja pienikin tönäisy suistaa elämän luisuun. Taas mennään. Lääkärin mielestä narkkareiden olisi parempi kuolla yhteiskuntaa rasittamasta. Poliisi ottaa vähän lujempaa kiinni. Mustelmat katoavat arpien joukkoon.

****

Vanhus on tarkka omasta ruoastaan ja haluaisi valita ruokatarpeensa itse ja valmistaa itse omat ateriansa. Ruokakauppa on kilometrin päässä. Kilometriin mahtuu 600 metriä jyrkkää mäkeä. Taksimatka maksaa 3 kertaa enemmän kuin ostokset. Neuvontapuhelinnumerosta neuvotaan, että apua voi ostaa itselleen hoitopalveluyrityksistä tai sitten he voivat toimittaa ruoan kotiin. Taksikorttia ei saa. Vanhusten palveluita esittelevässä esitteessä puhutaan itsenäisyydestä, arvoista ja omatoimisuuden tukemisesta.

****

Paperittomien klinikalla perhe hakee lähetettä verikokeisiin. Kokeet kuuluvat kilpirauhasen vajaatoiminnan seurantaan. Kun he olivat turvapaikanhakijoita, kokeet, lääkkeet ja seuranta hoidettiin vastaanottokeskuksen puolesta. Nyt keskus ohjaa heidät vapaaehtoisten pyörittämälle vastaanotolle.

Perhe on kotoisin alueelta, jossa ihmisiä on hallittu pelolla ja kemiallisilla aseilla. Nyt he ovat limbossa. Kouluikäiset pääsevät kouluun, mutta kotia heillä ei ole. Perhe ei voi palata, mutta Suomeenkaan ei saisi jäädä. Thyroksiinipurkissa on yksi pilleri.

****

Kristityksi kääntynyt turvapaikanhakijamies karkoitetaan. Hän kokee olevansa marttyyri marttyyrien joukossa. Suomessa apua ovat antaneet seurakuntalaiset, mutta nyt heistä ei ole apua. Poliisi saattaa entisen kotimaan lentokentälle ja sitten asiat jäävät Herran haltuun.

****

Opettaja juo aamukahvia ja lukee lehdestä kuinka nykykoulu on surkea. Kukaan ei opi eikä ketään opeteta. Lapset elävät pellossa ja inkluusio on kaikkien kiusaamista. Ennen kaikki oli paremmin, kun opettaja sai vielä näpäyttää ilman, että vanhemmat valittivat. Tarkkislaiset pidettiin omissa ryhmissään poissa sotkemassa toisten lasten hyvää elämää eikä ryhmissä puhuttu kuin suomea.

****

Suomalaislapsia pidetään leirillä, jossa lapsia kuolee koko ajan. Olot muistuttavat keskitysleiriä. Virannomaiset suunnittelevat toimenpiteitä, lehtien palstoilla kiehuu. Lapset ovat vaarallisia aikapommeja! Loisia! Niin pilalla, että ei niitä voi auttaa! Äidit ovat tehneet valintansa! Miksi lapsia pitäisi auttaa! Homekoulut, avustajapula, kurin puute, opetussuunnitelman muutos - kaikki on pois Suomalaisilta lapsilta ja näitä vaan hyysätään...

****

Lapsi syntyi eikä alku ollut hyvä - itseasiassa alku oli melkein loppu. Suolet olivat väärällä puolella vatsanahkaa. Lääkärit tekivät, mitä osasivat ja nyt elämä on päässyt vauhtiin. Ongelmia on, mutta lapsi kasvaa. Perhe ei ole konkurssissa. Sosiaaliturva toimii.

****

Ihmiset voivat huonosti, jotkut tosi huonosti. Suurin osa kuitenkin elää huomattavan hyvää elämää.  Ja sitten ovat "ne". Puheeseen ja sen kautta keskustelupalstoille on pesiytynyt tapa puhua muista käyttäen demonstratiivipronomineja. Sanoja käytetään kuvamaan eroa ja erillisyyttä. Ja niille ei kuulu mikään, koska ne eivät mitään ansaitse. Nämä ovat lapsenomaisia ja väkivaltaisia. Nämä ovat jotakin, mitä me emme ole. Toisia.

Kommentit

Suosituimmat

Kun opettaja tarvitsee tulkkia - asioimistulkkauksen villi länsi

Mitä ymmärtäisin tai mitä osaisin, jos muuttaisin vaikkapa Iraniin? En osaisi lukea enkä kirjoittaa tavalla, josta olisi hyötyä. En ymmärtäisi, mitä kaupasta etsisin ja minua pelottaisi viedä lapseni paikalliseen kouluun. Koulun (tai oikeammin koulujen) ongelma ja vahvuus on siinä, että se on itse itseään vahvistava instituutio. Kaikilla on joku käsitys siitä, mitä koulu on ja miten se tulisi järjestää. Kaikki muut tavat voivat tuntua vierailta tai vääriltä. Valmistavassa opetuksessa olevat lapset ja nuoret ovat vasta Suomeen tulleita. Tänne tullaan esimerkiksi työn, avioliiton, opiskelun tai turvapaikan perässä. Osalla tulijoista on täällä jo odottamassa tuttuja, sukulaisia ja ystäviä, jolloin asettautuminen helpottuu. Toisilla aivan kaikki on uutta ilmastosta byrokratiaan. Ja kouluun. Tänne tulevat lapsiperheet ovat samojen kysymysten edessä kuin itse olisimme tai olemme muualle muuttaessamme. Mihin minä olen lapseni laittamassa? Voinko luottaa, että lapseni on turvassa? Kunnioit...

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille. Äiti ja siskot tulivat tyttöä vastaan, koska tyttö oli ensimmäistä viikkoa koulussa. Kävelymatka vastaanottokeskuksesta koululle on pitkähkö ja keli oli kurja. Matka oli ilmeisesti kestänyt odotettua kauemmin ja perhe saapui perille liian myöhään. Puutteellisella elekielen ja yksittäisen sanojen yhdistelmällä olin luullut ymmärtäneeni, että tytön olisi tarkoitus kävellä yksin kotiin. Pakkasessa. Hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Olin säälinyt tyttöä ja antanut kertalipun ja lähettänyt samassa vastaanottokeskuksessa asuvien luokkatovereiden mukana takaisin keskukseen. Nyt luokan edessä käytävällä istui väsynyt nainen. Hän haisi siltä, miltä ihmiset talvisessa bussissa haisevat; kerran kastuneilta ulkovaatteilta, vettyneeltä villalta ja pikkuisen hieltä. Lattia...

Vapauttakaa Riitaoja!

  ”Sinisristilippumme, sinun puolestas elää ja kuolla...” Paitsi, että elämällä ei ollut niin väliksi. Kuolema oli se kallein uhri. Kullervon veljet lähtivät yksi toisensa jälkeen sotaan. Vanhemmat veljet ensin ja nuoremmat sitten. Kullervo ei lähtenyt. Hänen toinen silmänsä oli sokeutunut metsätöissä. Puolisokea ei kelvannut sotaan. Perkeleen silmä! Sen yhden väärään paikkaan osuneen oksan takia hän ei kelvannut edes tapettavaksi. Kullervo kynsi, kylvi, niitti, ruokki, rakensi, korjasi, pilkkoi, kantoi, vei, toi ja hikoili talvisodan alusta jatkosodan loppuun. Suo, kuokka ja Kullervo. Vieressä samaa työtä tekivät vanhukset, naiset ja lapset.  Veljistä ensimmäisenä kotiin palasivat ruumiit, sitten ruumiinsa rikkoneet ja viimeiseksi ne, jotka olivat välttäneet suorat osumat. Vanhin veli oli palannut rintamalta kunniamerkein koristeltuna jalkapuolena, nuorin tuli takaisin puulaatikossa, jota ei saanut avata. Mies laatikossa muuttui pyhäksi, paremmaksi pojaksi kuin kukaan. Ru...