Luonto antoi parastaan hiihtolomalaisten riemuksi. Tähän asti talvi on tarjonnut turkulaista pahintaan: välillä paistaa, sitten sulaa ja hiukan jäätyy. Riitettä, jäätä, liukasta. Perkele. Ja nyt: viikon verran lunta, pakkasta, aurinkoa. Kaunein mahdollinen helmikuinen talvi. Minä nautin kyllä, mutta tasaisin väliajoin mieleni täyttyi maanantailla, loman lopulla ja päivällä, jolloin liikkuminen voisi olla vaikeaa. Tarkoitus oli lähteä oppilaiden kanssa ihmettelemään keväistä luontoa ja sen sijaan, että olisin ollut innoissani näyttämässä suomalaista luontoa, pelkäsin liukasta ja liikkumisen vaikeutta ja kaiken tämän myöntämistä. Samaisena maanantaina oli myös erään valintakokeen ensimmäinen osa. Aineistoesseen aineistoina oli Kasvatus & Aika -lehdessä julkaistu "Opettajien puheessa rakentuvat kielellisen ja kulttuurisen eronteon diskurssit". (Hornborg, A., Kyttälä, M., Laiho, A., & Sinkkonen, H.-M. (2022). Kasvatus & Aika, 16(2), 5–25. https://doi.or...
Lukioaikainen ystäväni tutustutti minut aikoinaan progeen ja jazziin. En aina ymmärtänyt musiikkia, mutta silti siitä tuli usein hyvä olo. Etelä-Haagan sivukirjastossa lettasin levylaatikoita ja opin tunnistamaan Blue Note Recordsin levykannet – ne olivat paitsi kauniita myös tae laadukkaasta sisällöstä. Löysin Miles Davisin , John Coltranen , Thelonious Monkin ja monet muut. Vanhasta soulista ja jazzista tuli minulle yhden elämäni vaikeimman aikakauden taustamusiikki, johon liittyy valtavasti ahdistusta, mutta myös toivoa. Kaikki järjestyy. Kuva täältä https://en.wikipedia.org/wiki/Song_for_My_Father_(album) https://www.youtube.com/watch?v=CWeXOm49kE0 En ole ensimmäinen enkä taatusti viimeinen, joka vertaa nyt käsillä olevaa tilannetta aikaan ennen Talvisotaa. En oikeasti tiedä, miltä se aika tuntui, mutta ehkä se tuntui tältä: jännitys asuu mahassa ja painaa käsissä, uudet rajat ja säännöt ärsyttävät, mutta vaihtuvat ohjeet ja epämääräiset tiedot ärsyttävät vie...